Alzheimer astui yrittäjän arkeen

Sairastuin Alzheimerin tautiin vuonna 2007. Olin tuolloin 44-vuotias ja omistin oman kampaamon pääkaupunkiseudulta. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että aloin yhtäkkiä kärsiä lukihäiriöstä ja kirjoitusvaikeuksista. Kirjoittaessani kirjaimet vaihtoivat usein paikkaa tai olivat väärässä järjestyksessä.

Hakeuduin terveyskeskukseen ja pyysin lähetettä jatkotutkimuksiin yliopistolliseen keskussairaalaan. Näihin aikoihin rupesin myös unohtelemaan asioita. Avaimet olivat jatkuvasti hukassa ja aamuista tuli yhä kiireisempiä jatkuvan etsimisen seurauksena. Myös miesystäväni oli huomannut joitakin muutoksia toiminnassani. Tässä vaiheessa muistan ajatelleeni: ”tämä taitaa nyt olla sitä Alzheimerin taudin alkua”. Osasin epäillä sitä, koska tautia oli esiintynyt isäni suvussa ja sitä kautta se oli tullut minulle tutuksi.

Sain kuulla lopullisen diagnoosin vasta noin puoli vuotta kestäneiden tutkimusten jälkeen. Tieto ei tullut sokkina, koska olin osannut odottaa sitä jo jonkin aikaa. Koin, että oireet olivat koko ajan vahvasti viitanneet Alzheimerin tautiin. Miesystäväni osasi tukea minua tuossa hankalassa vaiheessa.

 

Hoito hälvensi usvaa

Sairauttani alettiin hoitaa pian diagnoosin jälkeen kahden lääkkeen yhdistelmähoidolla. Halusin, että hoito aloitettaisiin välittömästi, koska tiesin, että lääkkeiden avulla voidaan hidastaa taudin oireiden etenemistä. Aloittamisen jälkeen tapahtui huomattava muutos positiivisempaan suuntaan. Ennen hoitoa elämä tuntui usvaiselta, mutta hoitojen jälkeen elämä kirkastui selvästi. Muistaminen kohentui ja avaimetkin pysyivät paremmin tallessa.

Nykyään minua hoidetaan yksityisen terveydenhuollon puolella. Minulla on oma yksityislääkäri, jonka hoidossa olen käynyt jo melko pitkään. Olen järjestelyyn erittäin tyytyväinen, koska pitkän hoitosuhteen ansiosta lääkärini tietää niin paljon minusta ja sairaudestani.

 

Työstä luopuminen helpotti elämää

Työelämä vaati minulta tuohon aikaan paljon, koska yrittäjän arki on kovaa puurtamista. Työpäivät venyivät usein pitkiksi ja erilaiset yrittäjyyteen liittyvät velvollisuudet, kuten kirjanpito ja koulutukset, pakottivat työntekoon myös kotioloissa. Ymmärsin, että minun tulisi jossain vaiheessa luopua työstä Alzheimerin taudin vuoksi.
Aluksi olin haluton antamaan periksi, mutta miesystäväni rohkaisun siivittämänä päädyin lopulta myymään kampaamoliikkeeni työntekijälleni. Jälkikäteen ajateltuna yrittäjyydestä luopuminen ja työn selkeä vähentäminen olivat viisaita päätöksiä, jotka myös omalta osaltaan helpottivat elämääni selvästi. Huomasin nopeasti, että nautin elämästä aivan toisella tavalla. Jatkoin vielä kampaamossa 1½ vuotta pienimuotoisesti muutamien vanhojen tuttujen asiakkaiden kanssa.   
   
 

Käsityöt ja liikunta pitävät mielen virkeänä

Nyt diagnoosistani on kulunut jo muutama vuosi ja koen oloni edelleen varsin hyväksi. Päivittäinen lenkkeily on tärkeä osa arkipäivää ja joinakin päivinä lenkki saattaa venyä parinkin tunnin mittaiseksi. Taide ja kädentaidot ovat olleet minulle aina tärkeitä ja niiden parissa käytän nyt eläkkeellä ollessani useita tunteja viikossa. Taideharrastuksiini on kuulunut erilaisia kursseja, joihin on sisältynyt maalausta, savitöitä ja korujen valmistusta. Lisäksi Muistiliiton järjestämä vertaistukiryhmä ja siellä käydyt keskustelut ovat antaneet uutta näkökulmaa ja vinkkejä sairauteeni liittyviin asioihin.