Läheisten kertomaa

  • Eihän kukaan meistä läheisistä halunnut ymmärtää mistä voi olla kyse. Sitä selittää itselleen tapahtumia loputtomiin. Isä oli normaalistikin ollut hajamielinen ja muisti asioita huonosti eli kassit saattoivat jäivät kauppaan jne. Lopulta sairaus alkoi näkyä vaaratilanteina ajaessa. Isä esimerkiksi ajoi liikenteenjakajaan ja kaistanvaihto oli vaikeaa.  
  • Isä on aina ollut erittäin jämpti ja hyvä talousihminen. Hän oli hoitanut kaikki paperit ja hankinnat perheessä. Kun äiti joutui sairaalaan, kotiin tuli karhulappu, jossa perittiin maksamattomia veroja. Kävin isän mapeilla ja huomasin, että paperit olivat kaaoksessa ja muitakin asioita oli hoitamatta. Silloin ymmärsin jonkun olevan vialla.  
  • Isälläni oli oireita vuoden verran ja me hölmöt emme puutuneet asiaan, kun isä vahvasti kieltäytyi hoitoon lähdöstä. Lomareissulla hommat menivät sitten ihan sekaisin eikä isä tunnistanut enää meitä läheisiä. Nyt hän ei osaa lukea enää kunnolla ja sanavarasto on pienentynyt. Alzheimer-diagnoosin saaminen on alussa. Nyt vaan toivotaan, että voitaisiin vielä aloittaa lääkehoito. 
  • Mieheni tunnisti ensimmäiset oireeni ennen minua. Tai ehkä yritin olla huomaamatta oireitani itse. Hän huomasi luonteeni muuttuneen mukavasta vähemmän mukavaksi. Unohtelin viimeaikaisia keskusteluita. Poltin ruokia pohjaan. Huomasin itse, että eksyin töissä ja jouduin soittamaan takaisin osastolleni, koska en muistanut, miksi olin alun perin lähtenyt liikkeelle. Minulla oli vaikeuksia maksaa laskuja, enkä tunnistanut perheen lemmikkiä.  
  • Oireeni alkoivat asioiden unohtelulla. Unohdin puhelinnumeroni tai töihin liittyviä asioita. Pahinta oli kuitenkin asioiden sekoittaminen. Pysähdyin tankkaamaan autoa, mutta pysähdyksen jälkeen en tiennyt olinko menossa töihin vai palaamassa kotiin. En muistanut missä yliopistossa opiskeleva poikani oli. Ostoksilla unohdin yhtäkkiä missä olin ja kuinka olin päässyt sinne.    
  • Äitini esitti hyvin pitkään ulospäin tervettä. Esimerkiksi hän ei tunnistanut enää kelloa, mutta piti salassa pitkään lista, jossa lukivat kellonajat ja josta hän aina lunttasi. Sitten hän hukkasi lompakkonsa kaksi kertaa peräkkäin. Kun kysyin asiasta, hän ei muistanut miten kaikki tapahtui.  
  • Äitini muuttui välinpitämättömäksi esimerkiksi suunnitellessamme häitäni. Kun siskoni meni naimisiin muutama vuosi minua ennen, äitini suunnitteli kaiken. Kun minä ilmoitin meneväni naimisiin, häntä ei kiinnostanut mikään häihin liittyvä asia.  
  • Isäni on alkanut kärsimään näköharhoista. Hän on mielestään kuullut keskustelun, jossa mieheni haluaa viedä hänen kaikki rahansa. Isäni käy myös keskusteluja huoneessaan, jotka kuulostavat sille kuin hän puhuisi jonkun kanssa. Kysyttäessä hän sanoo puhuvansa mieheni kanssa, osoittaa lämmityspatteria ja kertoo mieheni nauravan ja aikovan heittää hänet ulos.  
  • 78-vuotias äitini ei pysty istumaan paikallaan muutamaa minuuttia enempää. Herättyään hän alkaa vaeltaa hoitokodin käytäviä edestakaisin. Hän ei lopeta kunnes on aivan lopussa. Nukuttuaan muutaman tunnin hän jatkaa taas.   Isäni alkoi sekoittaa rahoja ja numeroita. Jutellessamme hänen kasvoilleen saattoi ilmestyä tyhjä ilme eikä hän kuullut mitä hänelle kerrottiin. Hän ei usein löytänyt oikeaa nimeä asioille ja kutsui niitä oudoilla nimillä.   
  • Isäni, jonka en ole koskaan kuullut käyttävän kirosanoja, kiroilee taudin myötä jatkuvasti. Hän käyttää rumaa kieltä täysin tavallisissa, jokapäiväisissä tilanteissa. Istuimme eilen olohuoneessa ja keskustelimme päivän asioista leppoisasti samalla kun televisiossa näytettiin jalkapalloa. Kesken keskustelun isäni sanoi “Meidän täytyy olla perkeleellisiä kusipäitä kun istumme täällä telkkari päällä eikä kukaan katsele sitä.”  Mieheni on 92-vuotias. Hän on alkanut häiriköimään kaikkia vastaantulevia naisia. Lääkäristä hoitajiin, ystävistäni kadulla vastaan tuleviin naisiin. Hän hyökkää yleensä suoraan kiinni naisten rintoihin tai haaroihin.