Mummullani (90 v.) todettiin pari vuotta sitten Alzheimerin tauti. Nyt yhtäkkiä hän ei tunnista minua enää. Äitiänikään hän ei aina tunnista. Tietyt toiset ihmiset taas muistaa, esimerkiksi veljeni. Hän asuu ja pärjää yksin kotonaan vielä (osaa pukeutua, syödä jne.). Minua silti ihmetyttää yhtäkkinen muistin menetys tällä alueella. Ja kun kohdistuu vain tiettyihin ihmisiin. Onko tähän mitään selitystä?
Toinen kysymykseni koskee sitä, että kun tämä tauti todettiin, annettiin lääkitys, mutta ei sovittu minkäänlaista kontrollikäyntiä lääkärissä enää tämän jälkeen. Eikö ole tarpeen seurata miten tauti etenee, erityisesti näin vanhalla ihmisellä?
Hei! Alzheimerin tautiin liittyy hyvin tyypillisesti hahmotushäiriötä. Lisäksi 90-vuotiaalla voi olla näköongelmia (kaihi, silmänpohjarappeuma), jotka aiheuttavat tunnistamisvaikeuksia. Alzheimerin tautiin liittyy hyvin usein myös vaihtelua. Välillä on “skarpimpi”, välillä sotkee enemmän. Voi olla, että veljelläsi on piirteitä, jotka isoäitisi hahmottaa paremmin. Voi myös olla, että äitisi ja sinä olette samannäköisiä ja siksi hän sekoittaa teidät tai ei pysty tunnistamaan.
Valitettavasti julkisen puolen terveydenhuollon tilanne on näin huono, että seurantaa ei useinkaan pystytä järjestämään. Diagnoosin jälkeen pitäisi olla 2-3 kk kuluttua jonkinlainen yhteys (vaikkapa puhelinsoitto) lääkäriin, jotta voidaan arvioida lääkityksen sopivuus. Puolen vuoden kuluttua pitäisi katsoa, onko lääke tehonnut? Jos ei, lääkitystä pitää siinä kohtaa muuttaa. Tämän jälkeen seurantakäynnit muistisairauksiin perehtyneen lääkärin luona 1/2-1 vuoden välein on tarpeen. Jos isoäitisi ei pääse seurantaan julkiselle puolelle, suosittelen hakeutumaan yksityisen geriatrin seurattavaksi.
Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen