Mieheni äidillä on todettu Alzheimerin tauti. Ongelmana on se, että hänen miehensä eli mieheni isä eristää vaimonsa kaikilta läheisiltä. Anoppi on fyysisesti pirteä ja pitää huolta vaatteistaan ja ulkomuodostaan. Hän vaan ei muista mitään muuta kuin kaukaisemmat asiat. Molemmat ovat yli 80-vuotiaita ja työelämässä vastuullisissa tehtävissä toimineita ihmisiä.
Äidin elämässä ei enää ole enää minkäänlaisia virikkeitä. Edes äitienpäiväkukkia ei saa viedä, koska äiti hermostuu. Tällöin hän on tavallista pirteämpi eikä nuku.
Mieheni isä ei tahdo minkäänlaista apua mistään, vaan haluaa hoitaa vaimonsa itse. Se tarkoittaa sitä, ettei haeta apua eikä hän itse nuku koskaan.
Mieheni on erittäin onneton siitä, että hän ei saa tavata äitiään vaan ojentaa lahjat kynnyksen yli, sillä äiti nukkuu. Ja varmasti nukkuukin.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Vai pitääkö tehdä mitään? Olemmeko käsittäneet väärin, että taudin eteneminen voisi vaikka hidastua, jos potilas saa virikkeitä ja tapaa tuttuja ihmisiä?
Hei! Tilanne appivanhempiesi kohdalla tuntuu hankalalta, sulkeutuneelta tai jotenkin lukkiutuneelta. Voi olla, että aiemman elämänhistorian (mukaan lukien työhistoria) takia tuntuu jotenkin hävettävältä tai nolottavalta olla muistamaton tai paremminkin muistamattoman puoliso.
Ajattelen, että appivanhempasi eivät ehkä ole saaneet riittävästi ensitietoa sairaudesta ja sen parhaasta mahdollisesta hoidosta, kun tauti diagnosoitiin. Voi myös olla, että anoppisi on ollut aiemmin se, joka on hoitanut kotitalousasioita, ja nyt appesi ei pysty pitämään asettamansa tason mukaista standardia yllä kodin siisteyden ym. suhteen, ja siksi hän ei halua kotiin vierailijoita. Omaishoitajan rooli on vaikea.
Te miehesi kanssa olette ymmärtäneet asian aivan oikein. Taudin etenemistä voidaan hidastaa, kun sopivan lääkehoidon lisäksi aloitetaan kuntouttavia toimia tai paremminkin annetaan normaalin elämän jatkua taudista huolimatta. Voi olla, että rimaa täytyy laskea. Mutta rimaa ei saa pudottaa, koska silloin liike loppuu, jos ei edes yritetä.
Kuntouttavat toimet tarkoittavat sopivia toiminnallisia harjoituksia (taudin vaikeusasteen mukaan mukautettua ruuanlaittoa, askartelua, kotitöitä, liikuntaa). Turhautuminen aiheuttaa mahdollisesti käytösoireita, kun kaikki toiminnallisuus sammutetaan. Muistisairaudesta kärsivä voi myös masentua ja siten toimintakyky entisestään heikentyy.
Jos appivanhempasi ovat Porin seudulla, suosittelen heidän käyntiään Rinkeplumman päivätoimintakeskuksessa (Muistiliiton Porin osaston toimintaa). Sinne voisi varata ihan sellaisen perhetapaamisen, jossa voisitte puhua tilanteesta ja kuntoutuksen merkityksestä taudin hoidossa. Voi olla, että anoppisi voisi vielä pärjätä jossakin Rinkeplumman ryhmässä. Hän voisi käydä siellä kerran viikossa. Siellä seurataan taudin etenemistä ja annetaan läheiselle vinkkejä hoidon osalta taudin etenemisen myötä.
Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen