Alzheimerin taudin lääkehoidon seurantaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota

Alzheimer-potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon kuuluvat lääkehoito, perustarpeista huolehtiminen ja kuntoutus. Sairauden hoidossa käytettävien lääkehoitojen avulla voidaan viivästyttää ja lieventää Alzheimerin taudin aiheuttamia oireita. Potilaan kannalta tämä tarkoittaa ennen kaikkea elämänlaadun ja omatoimisuuden ylläpitämistä mahdollisimman pitkään. ”Onnistuneella lääkehoidolla potilaan tila voidaan saada vakiintumaan ja oireita helpotettua, mikä tarkoittaa aktiivisen ja omatoimisen arjen säilymistä. Tämän seurauksena potilaat pystyvät elämään kotona pidempään, eivätkä he välttämättä tarvitse apua normaaliin arkeen”, kertoo geriatrian erikoislääkäri Lauri Seinelä.

Lääkehoidolla saavutettava hyöty riippuu Alzheimerin taudin etenemisasteesta. Vaikka lääkehoito voidaan aloittaa Alzheimerin taudin kaikissa vaiheissa, suurin hyöty lääkehoidosta saadaan, kun se aloitetaan mahdollisimman varhain.


Lääkehoitoja opittu käyttämään paremmin

Alzheimerin tautia on hoidettu lääkehoidoilla vasta suhteellisen vähän aikaa. Nykypäivänä erilaisia vaihtoehtoja on muutamia. Ensimmäiset lääkkeet otettiin käyttöön 1990-luvulla. Ne olivat niin sanottuja asetyylikoliiniesteraasin (AKE) estäjiä, joita käytetään lievän tai keskivaikean Alzheimerin hoitoon. Viimeisin lääkehoito, memantiini, otettiin käyttöön vuonna 2002. Se on kohtalaisen ja vaikean Alzheimerin taudin hoitoon käytetty lääke.

”Viimeisen kahdeksan vuoden aikana Alzheimerin taudin hoitoon ei ole tullut uusia lääkehoitoja. Kehitys on oikeastaan tapahtunut siinä, että vanhoja lääkkeitä on opittu käyttämään eri tavoin. Esimerkiksi AKE-estäjän ja memantiinin yhdistelmähoito on osoittautunut tehokkaaksi vaihtoehdoksi”, Seinelä sanoo. Lääkkeellisiä hoitoja on alettu yhdistää enemmän myös lääkkeettömiin kuntouttaviin hoitoihin.

 

Lääkehoidon seuranta tärkeää hoidon onnistumisen kannalta

Lääkehoidon tehon ja samalla sairauden etenemisen seuranta on olennainen osa Alzheimer-potilaan hoitoa. Ensimmäiset merkit Alzheimerin taudin etenemisestä liittyvät usein oireiden lisääntymiseen.  ”Jos näyttää siltä, että oireet tulevat takaisin ensimmäisen lääkkeen jälkeen ovat ne sitten mitä tahansa muistiin, selviytymiseen tai käyttäytymiseen liittyviä oireita, niin kannattaa kyllä kääntyä pian lääkärin puoleen. Silloin lääke voidaan vaihtaa tai siihen voidaan lisätä toinen lääke, jolloin kyseessä on yhdistelmähoito”, Seinelä toteaa.

”Jos lääkehoidon tehoa ja toimivuutta seurataan säännöllisesti ja hoitoa muutetaan tarpeen mukaan, niin yleensä myös potilaan kokonaisseuranta toimii. Jos lääkehoidon seurannassa on puutteita, ovat muutkin asiat yleensä retuperällä.” Lääkehoitojen lisäksi kokonaisvaltaiseen seurantaan kuuluu myös muun muassa liikuntakyvyn, ravitsemustilan, mielialan ja kotona asumisen turvallisuuden huomioiminen.


Seuranta ei toteudu toivotulla tavalla

Lääkehoidon seuranta ei tällä hetkellä toteudu Suomessa optimaalisella tavalla. Asiantuntijan mukaan osa haasteista on potilaslähtöisiä ja osa liittyy terveydenhuollon hoitoketjun toimivuuteen.

Ensinnäkin potilaat tai heidän läheisensä eivät välttämättä havaitse oireiden pahentumista tai viesti niistä riittävästi eteenpäin. Näin taudin etenemistä ja hoidon tehostamistarpeita on vaikeampi seurata. Haasteellisimpia ovat yksinelävät. ”Kaikkein kriittisimpiä tapauksia ovat ne potilaat, jotka asuvat yksin kotona, ja joiden on vaikea saada apua tai läheisen tukea. Hoitohenkilökunnan rooli oireiden ja taudin etenemisen tarkkailussa korostuu tällöin merkittävästi.”

Seurantaan liittyviä haasteita riittää myös terveydenhuollossa. Yksi keskeisimmistä ongelmakohdista liittyy Seinelän mukaan siihen, kun potilaan hoitovastuu taudin toteamisen jälkeen siirtyy erikoislääkäriltä, kuten geriatrilta tai neurologilta, terveyskeskuslääkärille.” Tässä syntyy ongelmakohta, jolloin lääkehoitojen tehon ja toimivuuden seuranta heikkenee valitettavan usein ja lääkkeen haittavaikutusten tunnistaminen, tehon havainnointi ja sitä kautta hoidon tehostaminen on paljon sattumanvaraisempaa. Esimerkiksi lääkehoitojen muuttaminen voi olla omalääkärille haasteellista, vaikka muuten potilaan hoidossa ei olisikaan ongelmia. Ei ehkä tunneta hoitomahdollisuuksia ihan niin hyvin, jotta uskallettaisiin tehdä muutoksia alkuperäiseen hoitosuunnitelmaan”, Seinelä kertoo.


Seurannan merkitys korostuu tulevaisuudessa

Alzheimerin taudin lääkehoitojen seurantaan tulisi tulevaisuudessa kiinnittää yhä enemmän huomiota. Muistisairaudet yleistyvät sitä mukaa kun ikääntyvän väestön määrä lisääntyy. Toimivamman seurannan hyötyjä voidaan tarkastella sekä yhteiskunnalle syntyvien kustannusten että yksilön näkökulmasta. ”Hyvällä hoidolla ja potilaan voinnin tehokkaalla tarkkailulla voimme pitkittää potilaan itsenäistä elämää kotona. Muistisairaudet ovat nimenomaan yleisin syy ennenaikaiseen laitoshoitoon joutumiseen, mikä on kuitenkin yhteiskunnan kannalta se kalliimpi vaihtoehto”, Seinelä toteaa.